tiistai 15. marraskuuta 2016

Kommunikointivaikeuksia

Seisoin kopiokoneen luona paperipinkan kanssa työn touhussa, kun työkaveri käveli huoneeseen ja kysyi jotain. Tämä kyseinen työkaveri puhuu karseinta ja vaikeatajuisinta norjan murretta, jota muistan koskaan kuulleeni. Oletin - kun en ollut aivan varma - että kysymys koski sitä, kauanko minulla vielä menee paperieni kanssa, ja vastasin sen mukaisesti, että kyllä tässä vielä hetki jos toinenkin kuluu. Ei siis ihan välttämättä kannata jäädä odottelemaan.

Vilkaisin taakseni ja totesin, että työkaveri katsoi minua hiukan sen näköisenä, etten ilmeisesti ollut vastannut oikeaan kysymykseen. Työkaveri sanoi taas jotakin. Tällä kertaa en hyvällä tahdollakaan kyennyt edes arvaamaan, mistä oli kyse, joten murahdin puolestani vastauksen, jonka saattoi tulkita myönnöksi tai kielloksi, ihan miten halusi.

Etkö sinä ymmärrä nynorskia, kysyi työkaveri. Tällä kertaa oikein selkeästi artikuloiden.

Teki mieli kysyä, että nytkö sinä sen huomasit, kahden vuoden jälkeen!

Kyseinen ihminen kirjoittaa nynorskia, ja tekstistä saan ihan hyvin selvää, mutta puhe on jotain ihan muuta. Olen tekemisissä muidenkin nynorskin käyttäjien kanssa, ja yleensä ymmärrän heidän puhettaan aivan riittävän hyvin. Tämä yksi tapaus on sitten hankala. Minun mielestäni hän ei puhu nynorskia - joka ihan tarkkaan ottaen on kirjakieli - vaan jonkin Atlantin rannikon pikkukylän murretta. Sitä kuunnellessa olen usein miettinyt, onko hänellä lisäksi jokin puhevika, sillä jopa norjalaisilla on ajoittain vaikeuksia ymmärtää häntä.

Sattuneesta syystä en hakeudu huvin vuoksi tämän työkaverin juttusille.

Yleisesti ottaen ymmärrän nykyään puhuttua norjaa oikein hyvin. Ymmärrän myös muita kuin lähialueen murteita. Norjalaisissa ja norjan kielessä on kuitenkin se erikoisuus, että yleiskielen puhuminen ei ihmisiltä yleensä onnistu. Tai oikeastaan yleiskieltä samassa mielessä kuin suomessa ei edes ole olemassa. Jotkut sanovat puhuvansa bokmålia tai nynorskia eli jompaa kumpaa kirjakielistä mutta minun mielestäni usein sellaisella aksentilla, että enpä olisi arvannut kirjakielestä olevan kyse. Aivan kuulostaa murteelta minun korvissani.

Ja sitten ihmetellään, että miksi maahanmuuttaja ei ymmärrä.

8 kommenttia:

  1. Ymmärrän tämän ongelman varsin hyvin! Olen eksynyt seuraamaan tätä blogia norjalaisen miehen takia ja pahaksi onneksi olen löytänyt sellaisen tapauksen, jonka murteesta ei saa mitään selvää. Eikä kyllä sukulaistenkaan. Ymmärrän hyvin itäisen Norjan murteita, mutta Länsi-Norjan pikkukylä on liikaa. Itsetuntoa kohottaa sentään hiukan se, että norjalaisetkaan eivät aina ymmärrä, puhumattakaan ruotsalaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etpä taida sitten paljon miehen sukulaisten kanssa keskustella... Mutta totta, että norjalaisetkaan eivät aina ymmärrä toisiaan. Eivät minunkaan norjalaiset työkaverini aina heti ymmärrä, mitä tämä yksi "nynorskin" puhuja sanoo.

      Poista
  2. Oih, muistan niin elävästi Norjasta yhden mummon, jonka puheesta en todellakaan ymmärtänyt yhtään sanaa! Nyökyttelin sitten vain ihan kaikkeen ja hymyilin.
    Tsemppiä. Ei ole helppoa noiden murteiden kanssa. Onneksi sentään kirjoitettuna on helppo ymmärtää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kauan kuin pelkkä nyökyttely riittää, eikä tarvitse vastailla mitään sen kummempaa, niin mikäs siinä ;)

      Poista
  3. Minun anoppini oli kotoisin Stordilta ja hänen puheessaan vilahtelivat nynorskit sanat. Tämä onkin sitten auttanut tyttäriäni nynorskin opiskelussa - mummolle kiitos siitä.
    Täällä länsirannikolla vaikeinta lienee Jærenin murteiden ymmärtäminen, jærdialekt. "Æg he" = jeg har ja sitä rataa...huhuh!
    Ensimmäinen esimieheni täällä puhui jærdialektia ja muistelen kauhulla niitä aivan ensimmäisiä kokouksiani hänen kanssaan. En ymmärtänyt mitään.
    Kyllähän tässä Stavangerin murteessakin oli opettelemista ja ensimmäisiin kokemuksiini kuuluu myös kauppareissu, jolta minun odotettiin ostavan "en ikkje så jysla store kålorabi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisessä työpaikassa paikan pomo oli Bergenistä, ja oli kyllä alussa niin vaikeaa ymmärtää häntä. Nykyään Bergenin murre kuulostaa jo huomattavan selkeältä muutamaan muuhun murteeseen verrattuna.

      Poista
  4. Norjalaiset rakastaa puhua omasta murteestaan. Kun mulle tulee joskus vastaan mahdoton murre, niin naureskelen vaan ja sanon suoraan, että sori, en ymmärrä, mistäs toi sun mielenkiintoinen murre tulee, kerrotko lisää siitä ja teidän kaukaisesta pikkukylästä? Sitten ne onkin oikeastaan vaan imarreltuja eivätkä hermostu kun en ymmärrä. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pannut merkille, että yhtäältä norjalaiset kyllä huomaavaisesti kysyvät maahanmuuttajalta, ymmärtääkö tämä heidän murrettaan, mutta sitten toisaalta oletetaan, että jos joku puhuu norjaa, niin tämä ymmärtää myös erilaisia murteita. Mutta pitääpä joskus kokeilla tuota sinun taktiikkaasi!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...